Tämä maailma ei oo enää koskaan sama, ratsastaja sanoi. Tiesitkös sen? - Tiedän. Ei se oo nytkään. (Cormac McCarthy)
KOTI | TERAPIA-HEVONEN | UNELMIA TÄHDISTÄ | ...JA TÄHTIÄ? | KOIRUUS | PIKKUTYTTÖ | YHTEYS
Viimeisin päivitys 7.3.2010
Ulkoasu uusiksi 10.3.2008.
Sivut uusittu kokonaan 29.1.2006.
Ensimmäinen versio julkaistu 20.3.2003

Skotlantilainen herrasmies

Skotlanninterrieriuros.
Charles (McClark)
Rekisterinumero:SF03802/93.
Synt:8.12.1992

Pyry oli ensimmäinen lapsuudenkotini skotlanninterrieri, äidin melkein kahdenkymmenen vuoden unelma toteutuneena. Pyry haettiin meille welshejäkin kasvattavan Kiurun perheen luota Ulvilasta alkuvuodesta 1993. Se oli tullessaan pentuskottien tapaan hurja, roikkui lahkeissa ja jaloissa naskalinterävillä hampaillaan, ja pikkusiskoni kanssa hiukan pelkäsimmekin jopa niitä hampaita.

Pyry oli alusta alkaen hyvin itsepäinen koira, mutta suloinen ja kiltti, joskin hyvin jäyhä. Se totteli kunnolla oikeastaan vain minua ja äitiä, ja muille se teki melkein mitä halusi, jos sitä ei hennonnut komentaa. Puolitoistavuotiaana se joutui saksanpaimenkoiran takaa-ajamaksi. En muista tarkalleen, oliko se toisille uroksille ärhäkkä jo sitä ennen, mutta ainakin sen jälkeen siitä tuli hyvin aggressiivinen isommille koirille ja toisille uroksille, ja vihoittelipa se joskus tyttökoirillekin. Vihoittelu oli ilmeisesti vain pelkoa, ja joka tapauksessa ihmisille Pyry oli hyvin kiltti. Vanhemmiten se tosin kävi jäyhemmäksi vieraille ihmisille.

Koska Pyry oli toisille koirille ärhäkkä, sen kanssa täytyi lenkillä olla tarkkana. Samoin sen taipumus ajaa takaa kaikkia isoja ja kovaa ääntä pitäviä autoja oli aina muistettava. Räyhääjä Pyry ei silti ollut, se haukkui äärimmäisen harvoin ja oli perusluonteeltaan pidättyvä. Se oli hyvin rauhallinen ja viihtyi paljon itsekseen, ja istui mielellään ulkona narun jatkeena, varsinkin lumisateessa.

Pyry oli skottimaiseen tapaan hyvin jäykkä herrasmies, eikä sillä juurikaan riittänyt huumorintajua. Toisaalta sen itsepäisyys oli useinkin hiukan näytösmaista, ja nuorempana se harrasti hurjaakin takaa-ajorallia kissojen kanssa kaikessa ystävyydessä. Ruoalle se oli ahne, ja osasi varsin taitavasti kerjätä. Kerjätessäänkään se ei tosin haukkunut koskaan.

Pyry sairastui joulukuussa 2004, munuaiskivet veivät sen hyvin äkkiä huonoon kuntoon. Niinpä se lähti hiukan ennen joulua koirien taivaaseen.

Pyry oli rakenteeltaan ilmeisesti aika hieno skotti, varsinkin häntä sillä oli erinomaisen hieno. Se oli kuitenkin hiukan liian iso, ja lisäksi sillä oli värivika: rinnassa oli valkoinen "kravatti", yhtenäinen valkoinen läikkä, jollaisia skoteilla ei saisi olla. Väriviallisena olimme sen kuitenkin ostaneetkin, sillä halusimme vain kotikoiran.

SF MVA Student Prince from Mayson
SF03376/90
KCP5648501P04
GB CH Mayson Mascot
KCSB1608BS
GB CH Gaywyn Landmark
Mayson Evita
Stuane Black Orchid
KCM1635904M01
GB CH Noonsun New Seeker
GB CH Stuane Highland Queen
Hat Trick Carmen
SF021911/86
KANS&POHJ MVA Raglan Royal Commander
S59295/82
GB CH NORDUCH Noonsun New Generation
KANS&POHJ MVA Raglan Rich-And-Rare
POHJ MVA Black Shimmer's Kleopatra
SF16857N/83
SF MVA Kennelgarth Cowboy
Black Shimmer's Garish